Pikaiset päivittelyt

Mä en nyt turise tässä sen enempiä, koska olin sitä mieltä, että tänään meen nukkumaan viimeistään klo 23.15 ja aikarauta näyttää tällä hetkellä 23.14. Pahalta siis näyttää ton aikomuksen suhteen... Yritys se on huonokin yritys.

Mä oon täällä siksi, että mulla on kaikennäkösiä kesäkuvia näyttämättä. OMG. Joten tässä nyt jotakin satoa Sonisphere-festareilta, jotka oli joskus edellisessä elämässä suunnilleen. Illan päätähtihän oli Metallica, mut tuli nähtyä (tai siis kuultua lähinnä, kun seistiin jossain perhanan ruokajonossa ikuisuus...) Linkin Park myös. Sen kummemmitta kuvateksteittä ja sepostuksitta:

Oho, niitä olikin noin vähän. No, joskus vähän on enemmän, vai mitä? Nyt tää lähtee nukkumaan, kun kello näyttää 23.32. En siis ihan hulluna myöhästyny tavotteesta enkä kyllä tähän bloggaamiseen tällä kertaa käyttäny hirmusesti aikaa. (: Ens kertaan, mmoi!!

Veturikakku

Voihan nenä! Mun arkipäivät on menny lähinnä sitä kaavaa, että nukahdan illalla sohvalle ja herään siitä keskellä yötä pistäen merkille, että kaikki valot on päällä ja teeveessä menee joku megahuono chattikeskustelu. Pohjanoteeraus oli ehkä torstaina, kun nukahdin jo joskus seiskan jälkeen... Ei hyvä. Täytynee keskustella itseni kanssa ja pohtia, olisko syytä nousta sohvalta, silloin kun alkaa unettamaan. Hm, pohdinnan arvoinen asia.

Voisin vielä pari sanaa jakaa kanssanne mun maraton-kokemuksesta. Starttasin siis lähtöviivalle sunnuntaina 11.10 klo 11 tarkoituksena hilpasta koko 42,195 kilometriä. Vaan toisinpa kävi. Mun kohdalla matka jäi kesken reilun 30 kilsan kohdalla, kun elimistö ei kerta kaikkiaan ollu enää messissä. Jo kilometri aiemmin olisin halunnut pysähtyä ja mennä maate viereiselle nurmikolle, niin puhki olin ja niin jumissa mun vasen reisi siinä vaiheessa oli. Myös mun syke oli jotain järkyttävää tolle matkalle, lyhyemmällä matkalla 185 on ihan normaalia, mut tossa olis ollu vielä 12 kilsaa jäljellä... Oon yrittäny analysoida asiaa ja tullu siihen tulokseen, et ns. omaehtoinen keskeytys oli varmasti järkevää, koska veikkaan, et myöhemmin mun reisi olis saattanu krampata ihan kunnolla. Ja voi olla, et oisin ton korkeen sykkeen takia liikkunu hetken päästä jossain hämärän rajamailla ja joku ois voinu vetästä mut reitiltä pois. En halunnu maratonista mitään sellasta kokemusta, että siinä ei mun elimistölle oo mitään järjen hiventä, varsinkaan kun tavoiteaika ei oo mikään 2.30. No joo, ehkä nää kuulostaa monista ihan turhilta selittelyiltä, mut ite uskon keskeytyksen olleen ainoa vaihtoehto ja alan olla asian kanssa sujut. Olin nimittäin vasta toinen keskeytys ever. Luulen siis tietäväni, millon oikeesti tuntuu pahalta.

No mutta, tarkoitus ei ollut pelkästään syntyjä syviä kertoa, vaan kertoa tarkemmin yhden kakun sisällöstä.

En oo mitenkään tyytyväinen kakun ulkonäköön, en laisinkaan. Jotenkin se on kiirehtimällä hutastu. Mut ohessa kuitenkin ohjeet täytteisiin, joita käytin:
Appelsiini-toffeetäyte:
3 dl vispikermaa
200 g appelsiinituorejuustoa
2 dl toffeekastiketta
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä
½ dl appelsiinimehua

Olen muokannut ohjetta kahdesta Unelmakakut-kirjan ohjeesta.

Sitruunatäyte:
2,5 dl Flora vispiä
1 prk Sunnuntai sitruunatuorejuustoa
½ sitruunan raastettu kuori
3 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunan valkuaista
2 liivatelehteä

Tämän ohjeen bongasin puolestani täältä. Nyt lähden syömään äitin tekemää ruokaa! (:

Hallihallo!

Möchte hier wieder was auf Deutsch schreiben. Hab doch nicht meine liebe deutschsprachige Freunde vergessen!! Überhaupt nicht! (: Momentan hab ich nur keine Ahnung, wo ich anfangen soll... Hab nicht so wirklich viel gemacht. Naja, hab ganz viel trainiert, weil ich noch irgendwann gute Kondition haben möchte. Im Sommer konnte ich nur an ein paar Wettbewerbe teilnehmen. Schade.

Im August (hm, wann hab ich wirklich letztes mal was erzählt...) war ich in Berlin für zehn Tage, weil ich die WM in Leichtathletik sehen wollte. Und war geil! Hab drei Weltrekorde gesehen und die Stimmung war unglaublich!! Hab so was nie erlebt. Hab mich auch in die Stadt Berlin verliebt, es war sehr super. Ich verspreche, dass ich später einige Fotos zeige und erzähle kleine Geschichte. Hoffentlich auch bald... Ich vermisse die Leute in Koblenz und es wäre super, dass ich noch eine Möglichkeit hab, da zu fliegen. Hab gedacht, dass ich in die Karneval gehen möchte. Wäre de Hammer! Muss mal später schauen.

Hab auch einen Job bekommen. (: Es dauert nur bis Ende dieses Jahr, aber es ist trotzdem besser als nichts! So, hier habt ihr wieder ein paar Fotos von September.